Suomessa on oltu aikaisemmin erityisen ylpeitä siitä, että täällä on ainakin näennäisesti pyritty mahdollisuuksien tasa-arvoon. Ilmaisen, laadukkaan koulutuksen on katsottu takaavan sen, että kaikilla suomalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet hankkia itselleen hyvä koulutus riippumatta omasta sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta. Kuitenkin viime aikoina on alettu puhua yhä enemmän mahdollisuuksien epätasa-arvosta, joka liittyy esimerkiksi lasten ja nuorten harrastuksiin. Osa harrastuksista mainitaan tällaisten keskustelujen yhteydessä usein niin kalliiksi, ettei monillakaan perheillä ole niiden harrastamiseen varaa. Jääkiekko on harrastus, joka tulee usein esiin tällaisessa yhteydessä. Onko junnujääkiekko sitten jo liiankin kallis harrastus ja onko vähävaraisen perheen lapselle minkäänlaisia mahdollisuuksia harrastaa jääkiekkoa? Näitä asioita pohditaan tällä sivulla.
Jääkiekko on Suomessa erityisen suosittu laji
Suomi on perinteisesti ollut jääkiekkomaa. Täällä moni nuori haluaa seuraavaksi Jari Kurriksi Jari Kurrin paikalle. Luultavasti jääkiekko on huomattavasti suositumpi valinta kuin emkoripallo televisiossa, mikä ehkä osaltaan selittää sen, että lajin harrastaminen on niin kovin kallista ja että lajin parissa käydään kovaa kilpailua pelipaikoista.
Jääkiekko on kallis harrastus erityisesti kilpaurheilutasolla
Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että jääkiekko on kallis harrastus. Pelkästään lajin suosittu asema ei selitä harrastuksen kalleutta, vaan esimerkiksi jäähallien käytön kalleus selittää suuria harrastusmaksuja. Myös valmennus maksaa – erityisesti, kun puhutaan erityisen tasokkaasta valmennuksesta. Tästä syystä lajin kustannukset ovatkin melkoiset erityisesti kilpaurheilutasolla pelattaessa.
Myöskään lajissa tarvittavat varusteet eivät ole ilmaisia ja kasvava junnukiekkoilija tarvitsee usein uusia varusteita. Mailoja hajoaa ja luistimet jäävät pieniksi. Monet joukkueet tekevät myös kisamatkoja – jopa ulkomaille – mikä lisää entisestään harrastuksen aiheuttamia kustannuksia. Melko samankaltainen tilanne on myös jalkapallon kilpaharrastusjoukkueissa, vaikkakin jääkiekkoa pidetään yleensä jalkapalloa kalliimpana lajina harrastaa. Jääkiekon ja kilpaurheilutasoisen jalkapallon lisäksi kalleina harrastuksina mainitaan yleensä myös esimerkiksi taitoluistelu ja ratsastus. Harrastamisen kalleus ei siis ole yksin jääkiekon ongelma, vaan myös monet muut lajit kamppailevat samojen ongelmien parissa.
Moni lahjakas nuori uhkaa menettää mahdollisuutensa kehittyä lajissa perheensä taloudellisen tilanteen vuoksi
Suomessa on alkanut herättää huolta tilanne, jossa moni lahjakas nuori ei pääse etenemään kehittymisessään jääkiekkoilijana, koska heidän perheidensä taloudellinen tilanne estää harrastuksen jatkamisen kilpatasolla. Tämä on sääli. Joitakin ratkaisuvaihtoehtoja on jo tarjolla, mutta valitettavasti ne eivät välttämättä vielä tavoita kaikkia tällaisessa tilanteessa olevia nuoria.
Voiko vähävaraisen perheen lapsi tai nuori harrastaa jääkiekkoa?
Vähävaraisuus aiheuttaa perheille suurta stressiä. Erityisen ikävä tilanne on silloin, jos lahjakas nuori ei perheen vähävaraisuuden vuoksi voi jatkaa rakasta harrastustaan tai jos lahjakas nuori ei voi edetä harrastuksessaan seuraavalla tasolle vain siitä syystä, ettei perheellä ole tähän varaa. Monet vähävaraiset vanhemmat nipistävät omista menoistaan taatakseen lapsilleen mahdollisuuden harrastaa, mutta joissakin tilanteissa tämäkään ei riitä. Mistä sitten löytää apua? Tähän kappaleeseen on koottu joitakin vinkkejä, joiden avulla vähävaraisen perheen lapsi tai nuori voi harrastaa jääkiekkoa.
Erilaiset yhdistykset tarjoavat tukea tai apurahaa harrastuskuluihin. Tuki saattaa olla taloudellista tai sitä saatetaan antaa erilaisina tuotteina, kuten harrastusvälineinä. Kannattaa ottaa selvää tällaisista vaihtoehdoista. Toisinaan myös sosiaaliavustuksia saatetaan myöntää lapsen harrastuskuluihin. Sosiaalitoimessakin on huomattu, että lapsen on parempi olla harrastuksen parissa kuin huonoilla teillä. Mielekästä harrastamista voidaan pitää jopa ennaltaehkäisevänä lastensuojeluna, minkä vuoksi sosiaalitukien myöntäminen lapsen harrastuskuluihin saattaa joissakin tilanteissa olla perusteltua. Osa urheiluseuroista tarjoaa ilmaisia harrastepaikkoja vähävaraisten perheiden lapsille.
Harrastusvälineitä voi hankkia myös kierrätettyinä. Näin voi säästää paljon rahaa, jos osaa etsiä hyväkuntoisia käytettyjä välineitä. Myös omalta lapselta pieniksi jääneet hyväkuntoiset välineet voi kierrättää ja saada näin hieman rahaa takaisin päin. Lapsen joukkueelta voi myös kysyä, voisiko vanhempi jotenkin korvata ainakin osan lapsen harrastekuluista omalla työpanoksellaan. Ehkäpä joukkue tarvitsee vaikkapa apuvalmentajaa tai huoltajaa.
Kaiken kaikkiaan voidaankin sanoa, että vähävaraisen perheen lapsen jääkiekkoharrastuksen toteuttaminen vaatii vanhemmilta yleensä hieman tavallista enemmän vaivannäköä. Se saattaa myös vaatia nöyrtymistä ja avun pyytämistä. Suomessa pitäisikin jo päästä asenteesta, joka valitettavan monella on, ja jonka mukaan avun pyytäminen on häpeä. Tällainen asenne ja häpeän aiheuttaman stigman pelko saattavat estää monia pyytämästä apua ja tämä puolestaan saattaa estää vähävaraisen perheen nuoren jääkiekkoharrastuksen.